Opiskelu ja työskentely venäläisessä yliopistossa

Olen nyt toiminut pari kuukautta opettajana Pietarin polyteknisessä yliopistossa ja samalla käynyt yliopiston venäjän kielen kursseilla. On aika hieman avata havaintojani siitä, kuinka työ- ja opiskelukulttuurit eroavat Suomen ja Venäjän välillä. Tiedot perustuvat omiin havaintoihini ja ystävieni kanssa käytyihin keskusteluihin, joten ne eivät anna täysin kattavaa kuvaa koko valtavan Venäjänmaan koulutusjärjestelmästä.

Päällimmäinen eroavaisuus liittyy suurempaan kokonaisuuteen, joka oikeastaan määrittää lähes kaikkea Venäjällä. Yleensä kukaan ei oikein tunnu tietävän, mitä milloinkin tapahtuu ja kuinka asiat tulisi hoitaa. Varsinkin viranomaiset ja asioista vastuussa olevat henkilöt pyrkivät välttelemään vastuuta viimeiseen asti. Kaikki kuitenkin aina järjestyy jollain tapaa. 

Asuminen on halpaa, muttei kovin hohdokasta

Uskon maksavani asumuksestani noin 150 ruplaa päivältä, mikä tekee noin 75 euroa kuukaudessa. Tällä saa yliopiston opiskelija-asuntolasta puolikkaan kahden hengen huoneesta, oman sängyn, pöydän ja pari kaappia. Jääkaapin jaamme huonekaverini kanssa, mutta vessat, suihkut ja keittiön puolenkymmenen muun huoneen kanssa. Viisumiongelmien vuoksi huonekaverini joutui palaamaan Tšekkiin, joten olen onneksi saanut asuttaa muutaman viikon ajan kahden hengen huonettani yksin. Kahden hengen huone on paikallisesti jo suurta luksusta, sillä opiskelijat asuvat yleensä vähintään kolmen hengen huoneissa.

Yliopistoni kiinan kielen opettaja kertoi minulle, että useat opettajat maksavat kahden hengen huoneesta kaksinkertaista vuokraa ja saavat siten asua yksin. Omaa keittiötä tai vessaa ei kuitenkaan vielä silläkään ratkaisulla saa. Toki Pietarissa on mahdollista asua myös oikeassa asunnossa, mutta lähes kaikki opiskelijat ja osa yliopiston henkilökunnasta vaikuttavat asuvan asuntoloissa noin kolmen hengen huoneissa.

Kansainvälisille opiskelijoille on oma rakennuksensa. Se on uudempi kuin rakennukset, joissa venäläiset asuvat ja toisin kuin muissa rakennuksissa kaupungin laidalla, sen ulkoseinissä on maalia. Vaihto-opiskelijat on myös yleensä jaettu huoneisiin kansallisuuden mukaan niin, että saksalaiset ovat samassa huoneessa ja suomalaiset samassa. Kuitenkin jostain mystisestä syystä minä olen eri rakennuksessa ja kerrokseni on täynnä kiinalaisia opiskelijoita. On tavallista, että täällä kohdellaan eri maiden kansalaisia eri tavoin. Esimerkiksi museo- ja teatteriliput ovat venäläisille halvempia kuin vieraan vallan vakoojille eikä sitä pidetä minkäänlaisena syrjintänä. Onneksi opiskelijoiden kohdalla ilmiö näkyy toisinpäin, ja kansainväliset opiskelijat saavat hieman paremmat oltavat kuin paikalliset.

Venäjällä yliopisto on koulu

Suomessa minulle sanottiin lukiossa, etten enää ole koulussa vaan aikuisoppilaitoksessa. Sen jälkeen minua on kohdeltu aikuisena oikeana ihmisenä, joka on itse vastuussa valinnoistaan. Venäjällä näin ei suinkaan ole, vaan samat säädökset koskevat kaikkia oppilaitoksia päiväkodista yliopistoon. Esimerkiksi yliopiston alueella ei saa pitää hallussaan päihteitä ja asuntoloissa on tarkat vierailuajat, joiden puitteissa kotiinsa saa tuoda vieraita.

Kuulin kollegoiltani, että opettajien olisi jopa käytävä säännöllisesti parin viikon välein opiskelijoiden asuntoloissa kiertelemässä ja seuraamassa, että opiskelijat elävät hyveellistä elämää ja viettävät vapaa-aikaansa kehittävällä tavalla. Tietenkään kukaan opettajista ei toteuta tätä käskyä. Kuulin näistä säännöistä, kun laitokseni johtajalla oli syntymäpäivä ja opettajienhuoneen pöytä oli katettu täyteen ruokia ja juomia. En voi varmuudella todeta, että pöydällä olleissa pulloissa olisi ollut viiniä ja konjakkia, mutta kollegani kertoivat, että mikäli niin olisi, se olisi laitonta. Tiukkojen sääntöjen vuoksi yksilöt ovat usein alkaneet käyttää omaa harkintakykyään ja päätelleet, mitkä lait ovat olemassa syystä ja mitä ei välttämättä ole niin tarpeellista noudattaa.

Opiskelijoiden näkökulmasta tilanne on myös hyvin sama kuin peruskoulussa. Joku ylempi taho valitsee kaikki tutkintoosi kuuluvat kurssit ja tekee aikataulut. Opiskelijoiden on pakko olla luennoilla paikalla eikä kursseja voi suorittaa etänä tai millään vaihtoehtoisilla suoritustavoilla. Opiskelu on hyvin opettajalähtöistä ja yksilö on systeemin silmissä pieni nappula.

Toisin kuin kaikkialla tuntemassani Euroopassa, yliopistot eivät ole Venäjällä julkisia tiloja. Niitä vartioidaan kuin sotilastukikohtia. Jokaisella ovella on vartija ja sisään pääsee vain henkilökohtaisella kulkukortilla. Yliopiston alueelle ei voi tuoda vieraita eivätkä edes opiskelijat pääse muualle kuin omaan yliopistoonsa. Minut kutsuttiin toisen Pietarissa sijaitsevan yliopiston suomen kielen laitoksen pikkujouluihin ja nyt käynnissä on kuukausien paperityö, että saan luvan päästä sisälle yliopiston rakennukseen. Euroopassa olen tottunut kävelemään yliopistojen suomen kielen laitoksille moikkailemaan henkilökuntaa, joten tämä vartiointi kummastuttaa suuresti. Moskovassa ollessani kokeilin vaikka mitä temppuja, että olisin päässyt valtionyliopistoon sisälle, mutta vartiointi todella toimii eivätkä ulkopuoliset pääse rakennuksiin. Se siitä tieteen julkisuudesta ja avoimuudesta.

Sotatieteellistä lingvistiikkaa

Venäjällä voit suorittaa jokaisesta tieteenalasta sotatieteellisen tutkinnon. Ystäväni opiskelee suomen kieltä Moskovan valtionyliopistossa. Hänet valittiin suorittamaan tutkinnostaan sotatieteellinen versio, ja nyt hän valmistuu suomen kielen maisteriksi ja samalla Venäjän armeijan luutnantiksi. Yksi suuri syy, miksi hän hakeutu sotatieteelliseen tutkintoon, oli ettei hän halunnut käydä armeijaa Venäjällä. Sotatieteellinen tutkinto katsotaan palvelukseksi, jolloin sen lisäksi ei tarvitse käydä tavallista armeijaa. Sotatieteellinen suomen kielen tutkinto on muuten sama kuin muillakin, mutta siinä erikoistutaan muiden lingvististen alojen lisäksi esimerkiksi toimimaan sotatilanteessa dokumenttien kääntäjänä tai tulkkina.

Samalla tavalla esimerkiksi konetekniikkaa opiskeleva henkilö voi suorittaa sotatieteellisen konetekniikan tutkinnon, jolloin hän erikoistuu juuri sotakoneistoon. Sotatieteellinen versio tutkinnosta on suuressa arvossa myös siviilialoilla, ja myös siksi monet haluavat suorittaa sen. Tutkinnon aikana otetaan osaa sotaharjoituksiin aivan kuin armeijassa. Tätä ennen luulin, että lähinnä biologit käyvät suorittamassa kursseja metsässä.

Osa maksaa opinnoista, osa ei

Venäjällä yliopistokoulutuksesta saa yleensä maksaa paljon. Vanhemmat haluavat tarjota lapsilleen mahdollisimman korkean koulutuksen, eikä se välttämättä tule halvaksi. On tavallista, että jokaisella koulutusalalla on muutamia ilmaisia paikkoja, jotka voi saada hyvän pääsykoe- tai koulumenestyksen ansiosta tai stipendeillä. Nämä paikat eivät kuitenkaan riitä kaikille, ja loput joutuvat maksamaan opinnoistaan lukukausimaksuja.

Lukukausimaksujen suuruus vaihtelee suunnilleen 1000:sta 10 000 euroon. Opiskeleminen on kalliimpaa suurissa kaupungeissa ja arvostetuissa yliopistoissa. Valtionyliopiston kuuluvat Venäjän arvostetuimpiin yliopistoihin. Näistä erityisesti Moskovan ja Pietarin valtionyliopistot ovat sellaisia, joissa moni haluaa opiskella.

Venäjä näyttäytyy osittain myös eräänlaisena Aasian Amerikkana, jonne tullaan hakemaan edellytyksiä leveämmälle elämälle. Paremman koulutuksen perässä saapuu suuria määriä nuorisoa varsinkin Keski-Aasiasta, kuten Kazakstanista tai Georgiasta. Yliopistossani vaikuttaa olevan myös todella paljon kiinalaisia, mutta se saattaa johtua myös siitä, Kiina sattuu olemaan väkiluvultaan maailman suurin maa.

Suuren maahanmuuton vuoksi jo näinkin lähellä Suomea kuin Pietarissa pääsee tutustumaan keskiaasialaiseen ruokaan ja kulttuuriin. Minulla on useita kavereita varsinkin Kazakstanista, ja on todella virkistävää kuulla asioita valtioista, joista ei tiennyt yhtään mitään ennen tänne saapumista. Vaikuttaa siltä, että lähivuosina on lähdettävä Keski-Aasiaan seikkailulle ja ottamaan selvää, mistä tuossa kartalla niin vaaleanruskeassa alueessa oikein on kysymys.