Lompakot katoavat ja tyhjenevät Pietarissa yllättävän näppärästi

Noin viikko sitten olin menossa metrolla Fabergé-museoon ihmettelemään noita kuuluisia kultaisia munia. Vaihdoin metrolinjaa Majakovskajan asemalla ja astuessani metroon pysähdyinkin yhtäkkiä kuin seinään. Kolme tai neljä miestä esti minua liikkumasta mihinkään suuntaan ja sillä välin yksi heistä nappasi lompakon taskustani. Tilanne oli niin selkeä ja räikeä, että tiesin heti mistä on kysymys ja kivahdin hieman ryöstäjien röyhkeyttä. Toimia nyt näin näkyvästi keskellä kirkasta lauantaipäivää.

Enempää miesten taskuissa olevia puukkoja ja muita vaaroja miettimättä nappasin yhden miehen pään kainalooni ja vaadin lompakkoa takaisin. Hän ei kuitenkaan reagoinut mitenkään ja samassa jostain juoksi vielä uusi henkilö, joka kertoi että hän näki mitä tapahtui ja että joku poistui lompakkoni kanssa toiseen suuntaan. Astuin takaisin metrolaiturille katsomaan ja siinä samassa metron ovet sulkeutuivat ja ymmärsin lompakkoni lähteneen metron mukana. Myös ”silminnäkijä” oli mukana juonessa.

Kuva ei liity tapauksiin. Siinä on vain sopiva tunnelma. 

Onneksi olin liikenteessä venäjää äidinkielenään puhuvan ystäväni kanssa, joten menimme metropysäkin poliisiasemalle kysymään, olisiko jotain tehtävissä. Ensimmäisellä asemalla poliisi kyseli perustiedot tapahtuneesta ja lähetti meidät sitten toiselle asemalle. Siellä poliisi ensin luetteli minulle lompakkoni sisällön ja kysyi, omistinko nämä kaikki asiat. Tämän jälkeen he käskivät minun odottaa käytävällä ja jututtivat ystävääni hieman pidempään.

Myöhemmin kuulin, mitä huoneessa oli päätetty. Poliisin asiakirjojen mukaan olen ulkomaalainen turisti, joka ei puhu sanaakaan venäjää eikä asiasta voida tehdä rikosilmoitusta, koska se olisi minulle liian vaikeaa eikä tekijöitä kuitenkaan löytyisi. Minun pitäisi kuulemma mennä joka viikko poliisiasemalle kertomaan kaikki uudestaan eikä se onnistuisi koska nyt virallisen paperin mukaan en puhu venäjää. Lisäksi siitä kuulemma koituisi minulle jotain epämääräisiä mutta vakavia ongelmia. Poliisit pyysivät meitä menemään takaisin toisen metroaseman poliisilaitokselle, missä lompakkoni odotteli minua. Kaikki käteinen ja pankkikortti olivat tietysti kadonneet, mutta sainpahan takaisin muut korttini.

Poliisien toiminnasta jäi hyvin epäilyttävä kuva. Mikään ei suoraan viitannut siihen, että he olisivat tehneet yhteistyötä ryöstäjien kanssa tai suojelleet heitä, mutta se ajatus jotenkin sopii liian hyvin siihen kaikkeen, mitä he tekivät. Toisaalta he saattoivat vain suojella omia tilastojaan eivätkä halua nostaa ratkaisemattomien juttujen määrää.

Olin onneksi osannut odottaa jotain tällaista, ja siksi minulla oli kotona odottamassa toinen pankkikortti. Käytännössä siis menetin vain lompakossa olleet setelit. Oli kuitenkin erikoista huomata, että tällainen tosiaan voi onnistua, vaikka tiesin koko ajan mitä tapahtuu. Olin myös melko yllättynyt siitä, että pistin melkein tappeluksi, vaikka olin niin monta kertaa lukenut näistä tilanteista ja siitä, että se on viimeinen asia, joka kannattaa tehdä. Rahan menettäminen on pieni juttu puukosta saamiseen verrattuna.

Suomalaisten rahat kelpaavat rikollisille

Olen kuullut vastaavia tarinoita muiltakin suomalaisilta ja täällä asuvilta. Eräällä vierailevalla luennoitsijalla oli lompakko kahden vetoketjun takana laukussa. Metrossa häntä yllättäen tönäistiin juuri kun juna pysähtyi ja ovet aukesivat. Takaisin jaloilleen päästyään hän huomasi, että lompakko oli kadonnut laukusta hänen ympärillään seisseen miesjoukon mukana.

Ryöstöt tapahtuvat metrossa aina juuri silloin, kun metro pysähtyy. Tämä tilanne tarjoaa ryöstäjälle täydellisen pakomahdollisuuden joko junaan tai asemalle. Ei ole kuulemma tavatonta menettää puhelintaan, jos sitä sattuu pitelemään hennolla otteella metron ovien läheisyydessä. Kuulin jopa, että eräältä naiselta oli varastettu tietokone hänen sylissään olevasta läppärilaukusta. Yhtäkkiä hän vain huomasi, että laukku on liian kevyt ja ettei tietokone enää ole siellä.

Yksi erikoisimmista kuulemistani tarinoista sattui sairaalassa. Eräs täällä asuva suomalainen vaihtari pääsi baarin takahuoneeseen yksityisbileisiin viettämään iltaa aseistettujen mafiosojen seurassa. Illan aikana hän oli juonut ilmeisen paljon ja päätynyt sairaalan vieroitusosastolle. Vieroitusosastolla hän oli herännyt pelkissä boksereissa, ja hoitajat sanoivat ettei hän voi poistua 24 tuntiin. Hän ei saanut edes puhelintaan takaisin, että olisi voinut ilmoittaa olevansa hengissä mafiajuhlien jälkeen.

Kun hän vihdoin sai vaatteensa ja tavaransa takaisin vuorokauden kuluttua, lompakossa ei ollut juuri mitään lukuun ottamatta paperia, joka lupasi yhden ilmaisen matkan metrolla. Sairaalan työntekijät kertoivat sinisin silmin, että tuollaisena he olivat lompakon löytäneet. Eipä tällaisessa tilanteessa voi oikein mitenkään tietää, onko lompakko tyhjentynyt sairaalassa vai ennen sinne pääsemistä.

Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan luulin, ettei tällainen ole kovin yleistä Pietarissa. Nyt näitä tarinoita on kuitenkin alkanut pulpahdella sieltä täältä. Liekö rosmot joululahjojen tarpeessa, vai onko taas uusi turistikausi alkanut. En tiedä, mutta taidanpa olla kantamatta mitään arvokasta metrossa ja kiinnittää muutenkin viimeisten viikkojen aikana huomiota siihen, että tavarani pysyvät minun hallussani.