Kun reissu ei menekään suunnitelmien mukaan

Olen kuullut paljon tarinoita briteistä ja lumesta. Tämänkertainen kuitenkin ylitti kaikki odotukseni kansakunnan kyvyttömyydestä toimia muulloin kuin kesällä. Hyvä ystäväni Anne asuu Edinburghissa muutaman kuukauden, joten tottakai halusin päästä näkemään häntä ja Edinburghia nyt kun tällainen tilaisuus on tarjolla. Reissu ei kuitenkaan mennyt ollenkaan suunnitelmieni mukaan ja jälkeenpäin minulla jäi hyvin ristiriitainen olo siitä, oliko se nyt lopulta hyvä vai huono asia.

Reissu oli poikkeuksellinen senkin puolesta, että tällä kertaa minulla oli töistä vapaata vain muutamalla päivällä pidennetty viikonloppu. Ajattelin sen olevan lähtökohtaisesti melko lyhyt aika, mutta kuitenkin ihan riittävästi, että saan peruskuvan Edinburghista ja nähdä ystävääni pitkästä aikaa. Yleensä kuitenkin olen pitänyt yhtä kuukautta ihanteellisen pituisena reissuna; silloin ehtii oikeasti nähdä ja kokea jotain ja uutuudenviehätys pysyy yllä koko matkan ajan.

Ilmasto päätti kuitenkin näyttää ihmiskunnalle, mitä mieltä se on maapallolla aiheuttamistamme muutoksista ja lykkäsi Siperian kylmät ilmat Euroopan ylle juuri silloin kun olin menossa Edinburghiin. Nauroin kun kuulin, että Skotlannissa on annettu ensimmäistä kertaa ikinä korkein punainen säävaroitus ja kehotettu ihmisiä pysymään kotona vaarallisen sään vuoksi. Vaarallinen sää tarkoitti tässä tapauksessa noin viittä senttiä lunta ja melkein kymmentä pakkasastetta.

Briteissä ihmisillä ei juurikaan ole talvirenkaita, joten autoilu muuttui lumen myötä niin vaaralliseksi, etteivät ihmiset päässeet töihin. Välilaskullani Amsterdamissa sain kuulla, että sään vuoksi myöskään Edinburghin lentokentällä ei ollut ketään töissä ottamassa lentoja vastaan ja kaikki lennot koko Iso-Britanniaan on peruttu ainakin muutamaksi päiväksi. Reissuni Skotlantiin vaihtui siis kerrasta Amsterdamin-reissuksi. Onneksi tykkään Damista aika paljon ja näissä tilanteissa lentoyhtiö maksaa aina yöpymisen, joten mitään ongelmaa minulla ei sinänsä ollut.

Uudet yllättävät käänteet tarjoavat myös aina mahdollisuuden muille yllättäville tapahtumille. Lentokentällä asioitani selvitellessä tutustuin erääseen mukavaan kanadalaiseen, joka oli myös matkalla Edinburghiin esittelemään tutkimustaan keskiaikaisen historian konferenssiin. Yhden henkilön kautta tapaa aina myös muutaman lisää ja pian yksinmatkustamisen ihme olikin taas tapahtunut ja huomasin olevani osa pariakin porukkaa, joiden kanssa tehdä asioita ja viettää viikonloppua ilman aiempia suunnitelmia.

Amsterdamin kanaalien jäätyminen on poikkeuksellisen harvinaista. Onneksi pääsin todistamaan tätä iloa.

Muutaman päivän päästä pääsin lopulta Edinburghiin, mutta aikani siellä ehti kuihtua harmillisen lyhyeksi. Ehdin lähinnä nähdä Edinburghin keskustan ja sen tärkeimmät inspiraationlähteet Harry Pottereiden synnylle, syödä haggista ja uppopaistettua Mars-patukkaa, oppia jotain uutta aleista ja käydä hyvät juttelut ystävieni kanssa. Pyrähdyksen jälkeen olenkin ollut hieman hämmentynyt siitä, pitäisikö minun ennemmin olla onnellinen siitä, että sain reissun kahteen kaupunkiin yhdellä kertaa ja uusia kavereita, joiden luona piipahtaa taas jollain tulevalla reissulla vai pettynyt siihen, että suunnitelmani ei toteutunut ja että kauan odottamani jälleennäkeminen Annen kanssa jäi niin lyhyeksi. Oikeastaan aina on helpompi olla iloinen kuin masistella, joten turha harmitella jotain, mille ei kuitenkaan voinut mitään.

Lyhytkin reissu tuntui huomattavasti pidemmältä, kun sen aikana sai piipahtaa useammassa paikassa, ja tällaiset sattumat tietävät aina lisää ilmaisia reissuja lentoyhtiöiden hyvitysten ansiosta. Sitä paitsi Amsterdam on sellainen kaupunki, että siellä on joka kerta väistämättä hauskaa, oli tilanne millainen hyvänsä. Aikoihin ei ole esimerkiksi saanut kokea sitä hiljalleen lämpenevän ilon tunnetta, jonka Damin pyöräilijät minussa sytyttävät. Koko elämä hymyilee aina kummasti enemmän ja värit näyttäytyvät poikkeuksellisen eläväisinä, kun näen noiden iloisesti suunnasta toiseen suihkivien nuorten hipstereiden rämistelevän pyörillään pienenpienten siltojen yli. 

Amsterdam osaa olla parhammillaan maagisen kaunis kaupunki, jopa silloin kun siellä on hyytävän kylmä talvi

Tällaiset yllättävät tilanteet kannustavat kaiken lisäksi tavallista suurempaan spontaaniuteen ja erilaiset kanssakäymiset ihmisten kanssa tuntuvat aivan erityisen muistettavilta, kun niiden synty on ollut näin heikon sattuman varassa. Opinpahan samalla jättämään lyhyet reissut vastaisuudessakin muille – minä matkustan mielummin hitaasti ja pitkään ja kannustan muitakin siihen. Kun on matkalla eikä lomalla, on oikeasti aikaa asioille. Silloin pienet muutokset suunnitelmissa eivät haittaa vaan tuovat aina vain lisää sisältöä elämään. Tämän vuoksi edessä on nyt hieman pidempi tauko matkustelusta. Teen töitä yliopistolleni ja kerään hieman pohjakassaa suuremmille suunnitelmille. Niistä lisää myöhemmin, joten pysykääpä kuulolla!